Erämaan Kulkija. Wilderness Walker 🏕️🌲🔥

Syksyinen tunturimaisema on armoton ja kaunis yhtä aikaa. Kun ruskan värit peittävät varviktot ja tuuli puhaltaa kirkkaana tunturirinteessä, arjen kiireet ja roolit jäävät vähitellen taakse. Luonnossa liikkumisessa on jotain syvästi puhdistavaa: rinkka painaa selässä juuri sen verran kuin siihen on pakannut, ja jokainen askel vie kauemmas tutusta ja turvallisesta. Kuva 1: Syksyinen tunturimaisema ja ruskan värit pakottavat pysähtymään olennaisen äärelle. Kaira ei selittele Erämaassa ei voi paeta itseään. Kun askel löytää rytminsä ja puhe vaimenee, ajatukset alkavat hakeutua pintaa syvemmälle. Tunturissa menneisyys, tekemättömät päätökset ja vaikeatkin muistot saavat tilaa tulla kohdatuksi. Vaellus ei ole pelkkää maisemien ihailua tai fyysistä suoritusta – se on usein matka omiin sisäisiin rajoihin. Kuka minä olen, kun ympärillä on vain kairaa ja hiljaisuutta? Miten kohtaan ne virheet ja valinnat, joita olen matkani varrella tehnyt? Kuva 2: Hämärtyvä ilta, leirinuotio ja höyryävä kahv...

Rajalla on Lappiin ja pohjoisen luontoon sijoittuva romaani. Tässä esittelen kirjan taustaa, kirjoitusprosessia sekä sitä, miten omat vaelluskokemukseni vaikuttivat tarinan syntymiseen.   Moni tuntee minut Erämaan Kulkija -blogista, jossa kirjoitan vaelluksista, luonnosta ja omista kokemuksistani erämaassa. Viime aikoina olen tehnyt myös jotain aivan muuta. Olen kirjoittanut romaanin, jonka nimi on Rajalla . Kirja sai alkunsa muistoista ja kysymyksistä, jotka ovat kulkeneet mukana pitkään. Vähitellen niistä alkoi muodostua tarina ihmisestä, joka yrittää rakentaa elämäänsä uudelleen ja joutuu samalla kohtaamaan menneisyytensä. Romaanin päähenkilö Eero yrittää löytää uuden suunnan elämälleen kumppaninsa Mian ja vanhan ystävänsä Petterin kanssa. Vaellukselle saapuva Jani tuo kuitenkin mukanaan asian Eeron menneisyydestä, jota tämä on oppinut käsittelemään itselleen helpommalla tavalla. Kun retkellä tapahtuu vaikea tilanne, vanhat selitykset eivät enää riitä. Rajalla kertoo ystävyydes...

 Joskus mietin, miksi erämaahan tekee mieli lähteä yhä uudelleen. Varsinkin silloin, kun takana on pitkä vaellus, jonka aikana kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan. Tämänvuotinen vaellukseni kesti 49 päivää. Tarkoituksena oli kulkea pidemmälle, mutta Lapissa sää päätti osaltaan toisin. Sadetta, tuulta ja kylmiä päiviä riitti. Välillä eteneminen oli hidasta, ja Vätsärin kivikot tekivät kulkemisesta raskasta. Myös polvi muistutti itsestään. Kaikkia suunniteltuja paikkoja en päässyt näkemään. Muutamia harjanteita ja tuntureita jäi tällä kertaa saavuttamatta. Matkan loppupuolella oli hyväksyttävä, ettei kaikkea voi aina toteuttaa niin kuin etukäteen ajattelee. Silti en koe, että vaellus olisi epäonnistunut. Erämaassa pienet asiat muuttuvat suuriksi Pitkän vaelluspäivän jälkeen on mukava löytää sopiva telttapaikka, laittaa tavarat järjestykseen ja alkaa valmistaa ruokaa. Joskus pannulle päätyy kalaa, joskus syödään sitä, mitä repusta löytyy. Ja sitten on se kahvi. Aamukahvi hiljaisen j...