Vaikeinta on joskus lähteä

Kun arki jää taakse

Joskus vaellukselle lähteminen tuntuu yllättävän vaikealta. Vaikka mielessä olisi jo pitkään ollut ajatus tuntureista, erämaasta ja luonnon rauhasta, voi lähtemisen hetki silti tuntua raskaalta.

Tavarat pitäisi pakata, reitti suunnitella ja kaikki valmistella. Mielessä pyörii kaikenlaisia ajatuksia. Onko sää sopiva? Jaksanko varmasti? Olisiko sittenkin mukavampi jäädä kotiin?

Joskus huomaa siirtävänsä lähtöä päivästä toiseen. Ei siksi, ettei haluaisi lähteä, vaan koska tuttu arki ja koti tuntuvat sillä hetkellä helpommalta vaihtoehdolta.

Mutta sitten tulee se hetki, kun päätös on tehty. Reppu nousee selkään, ovi sulkeutuu ja matka alkaa.

Aluksi ajatukset saattavat vielä pyöriä arjen asioissa. Vähitellen kilometrit kuitenkin kuluvat ja ympäristö muuttuu. Kaupungin äänet vaihtuvat tuulen huminaan, liikenteen melu luonnon rauhaan ja kiire johonkin aivan toisenlaiseen rytmiin.

Erämaassa ei tarvitse katsoa kelloa jatkuvasti. Ei tarvitse miettiä seuraavan päivän velvollisuuksia tai sitä, mitä pitäisi tehdä. Voi kulkea omaa tahtiaan, pysähtyä järven rannalle tai istahtaa hetkeksi kivelle katselemaan maisemaa.

Ja kun illalla pystyttää teltan sopivalle paikalle, laittaa kahvit tulelle ja katselee ympärillä avautuvaa maisemaa, alkaa ymmärtää, miksi tuli lähdettyä.

Erämaa antaa enemmän kuin osaa odottaa

Kaikki vaellukset eivät tietenkään ole helppoja. Välillä sataa, tuulee ja kylmä hiipii luihin asti. Joskus jalat painavat ja matka tuntuu pitkältä. Suunnitelmat muuttuvat, eikä kaikki mene niin kuin oli ajatellut.

Olen saanut huomata tämän omillakin vaelluksillani. Pitkällä matkalla tulee vastaan monenlaisia päiviä, mutta myös sellaisia hetkiä, joita ei helposti unohda.

Ketun kohtaaminen aivan läheltä, porot teltan ympärillä, itse pyydetystä kalasta valmistettu ateria tai hiljainen ilta järven rannalla. Ne ovat pieniä asioita, mutta juuri niistä muodostuu monesti vaelluksen parhaat muistot.

Ehkä erämaan suurin lahja onkin se, että siellä oppii jälleen arvostamaan yksinkertaisia asioita.

Lähteminen kannattaa

Kun vaellus joskus päättyy ja palaa takaisin kotiin, huomaa usein ajattelevansa jo seuraavaa reissua. Mielessä alkaa pyöriä uusia reittejä, järviä ja tuntureita.

Vaikka lähteminen olisi tällä kertaa ollut vaikeaa, itse matkasta on jäänyt jotain sellaista, mitä ei olisi saanut jäämällä kotiin.

Joskus vaikeinta ei ole kulkea kymmeniä kilometrejä tuntureiden ja kivikoiden halki. Joskus vaikeinta on ottaa ensimmäinen askel ja lähteä kotoa.

Mutta kun lopulta istut iltanuotiolla, katselet järven pintaa ja kuulet vain luonnon äänet, tiedät tehneesi oikean päätöksen.

Ehkä juuri siksi erämaa kutsuu aina uudelleen.

Joskus ei tarvitse tietää, mitä matkalta hakee. Riittää, että lähtee. Erämaa kyllä antaa omat vastauksensa.