Karhun jäljillä Vätsärissä

 

Karhun jätökset Vätsärin erämaassa. Luonto muistuttaa, että täällä on muitakin kulkijoita.

Vätsärin erämaassa kulkiessa saa välillä muistutuksen siitä, että täällä on muitakin kulkijoita kuin ihminen.

Yhdellä vaelluksellani osuin tällaisen löydön kohdalle. Sammalen ja jäkälän keskellä, maassa havunneulasten ja oksien seassa, oli melkoinen kasa karhun jätöksiä.

Siinä tuli hetkeksi pysähdyttyä tutkimaan löytöä tarkemmin. Karhu oli kulkenut samoilla seuduilla kuin minäkin. En tietenkään tiennyt, milloin se oli paikalla käynyt tai kuinka kaukana se sillä hetkellä oli, mutta jälki oli konkreettinen muistutus erämaan todellisesta asukkaasta.

Vätsäri on juuri sellainen paikka, jossa ihminen saa tuntea olevansa luonnossa vain vierailija. Täällä ei tarvitse mennä eläintarhaan nähdäkseen merkkejä villieläimistä. Riittää, että katsoo ympärilleen ja huomaa, mitä maastoon on jäänyt.

Karhun näkeminen luonnossa olisi varmasti unohtumaton kokemus, mutta en minä sitä väkisin etsimään lähtisi. On aivan hyvä tietää, että se saa kulkea omia polkujaan ja minä omiani.

Erämaassa kulkiessa on hyvä pitää aistit avoinna, tehdä itsensä kuulluksi sopivissa paikoissa ja kunnioittaa eläinten elinympäristöä. Karhu kuuluu tänne siinä missä minäkin olen vain ohikulkumatkalla.

Tällaiset pienet löydöt tekevät vaelluksesta omanlaisensa. Kaikki kokemukset eivät ole suuria maisemia, komeita tuntureita tai saaliskaloja. Joskus yksi jälki sammaleessa riittää muistuttamaan siitä, kuinka elävä ja villi erämaa ympärillä on.

Vätsärissä ei koskaan tiedä, kuka on kulkenut samoja polkuja ennen sinua – tai kuka kulkee niitä parhaillaan.

– Erämaan Kulkija 🌲